Kuin karkkikaupassa

Arvatkaa kuinka mulle kävi viikonloppuna? Olin pyörtyä.* En nyt oikeasti, mutta ajatuksen tasolla. Pääsin livenä käymään Paapossa, jota muuten seuraan aktiivisesti Facebookin välityksellä. Ja kyllä, käsillä tekevä ihminen saattaa pyörtyä Paapossa, sillä siellä oli kaikkea, kuten tästä kuvasikermästä saatat nähdäkin. Olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, sormia syyhytti ja kaikkea teki mieli hiplata.

* Tämä postaus sisältää kaupallisen linkin
 

Paapolla on oma filosofiansa (jos sitä siksi nyt voi kutsua) ideoiden ja ohjeiden jakamisen suhteen. Kaupassa on kehotus tuotteiden ja mallien kuvaamiseen. Tämä varmasti on kannattava juttu, sillä sitä kautta yritys saa mukavaa näkyvyyttä ja tunnettuutta osakseen. Alla olevan kuvan kantokoppa on hyvä osoitus tästä. Kun kuva valmiista kopasta julkaistiin Facebookissa, levisi se kulovalkean tavoin harrastajien keskuudessa ja sai monet innostumaan mallin kopioinnista. Ohje on käännetty myös englanniksi ja sitä kautta yritys on saanut yhteydenottoja ulkomailtakin.

Pohdimme muuten yrittäjän kanssa, ollaanko muualla maailmassa yhtä innostuneita virkkaamaan trikoosta kuin Suomessa. Tietääkö joku teistä asiasta? Käsityksemme mukaan trikookuteen saanti ei ole muualla kovinkaan hyvää.

Perinteisen suomalaisen paperinarun tuntevat kaikki. Se on valitettavan kovaa sormille työstettäväksi. Alakuvassa on ulkolainen paperinaruvastine, joka oli ihanan pehmeää. Unohdin napata sitä kotiin testiin, mutta pitänee kesän alkaessa virkata tuosta jotakin. Erityisesti nuo moniväriset paperinarut kiehtovat silmääni.

 

Valosarjat toimivat eri tiloissa, vaikkapa terassillakin, ympäri vuoden. Onnistuisinkohan minä vastaavien toteutuksessa syksyllä? Värikkäistä paperipilleistä voisi saada kivat valot aikaan.

 Itse tehdyt tuotteet on kiva merkitä Handmade-lapuilla tai -napeilla. Nahkalapussa on sitä jotakin.

Helmiä Paapossa oli kaikissa sateenkaaren väreissä, kuten toki nappejakin. Jaankin lähipäivinä ohjeen kuvien kera korusta, jonka tein Paapo-vierailuista inspiroituneena.

Virkkaus on se minun tekniikkani jos neulomisen ja virkkauksen välillä pitää valita. Silmääni miellyttävät selkeät mallit, joilla on jokin järkevä käyttöfunktio. Näin on muun muassa virkatussa piirakkavadin suojassa sekä jumppapallon suojuksessa.

Tutustu Paapoon täällä. Kiitos Anne! Oli ihana saada olla vieraanasi Paapossa. Paapon myymälä on Alajärven keskustassa.

Lankavalaisimet ja muut kevään kuumat jutut

Sisustuskärpänen minussa oli eilen hyvin tyytyväinen. SoBlogien, jonka jäsen minäkin olen, tapaaminen alkoi autoajelulla kohti Alajärveä. Minä taisin olla autoseurueestamme ainoa, joka oli joskus aiemmin vieraillut paikkakunalla, sekä ihanassa Kokon-sisustuskaupassa.*

Tässä postauksessa tarjoilen teille tunnelmapaloja ja väläyksiä jutuista, jotka miellyttivät kevään uutuuksista juuri minun silmääni Kokonissa.

Niin sanotut naruvalaisimet eli paksusta rautalangasta/metallista tehdyt valaisimet ovat nyt kovaa huutoa. Valaisinten valaisutehosta en tiedä, mutta tyylikkäitä ne ovat. Erityisesti jos löytää valaisimen sisälle kauniin lampun. Tuo alla oleva valaisin on omaan makuuni kaikessa selkeydessään.

* Tämä postaus sisältää kaupallisen linkin
 

Vierailumme aikana kiertelin sisustuskaupan monta kertaa ympäri. Joka katselukerralla silmiini osui uusia juttuja.Yläkuvan tyyny oli yksi upeista tyynyihanuuksista, joka jäi mieleeni kummittelemaan. Alakuvassa olevat niin sanotut fototyynyt ovat edelleen in. Tyynyjen pinta on muuten samettimaisen pehmeä.

Kokon-sisustuskaupalla on upea tarinansa. Omistajansa Maikki on tehnyt pitkän uran somistajana muun muassa erilaisten messulavastusten parissa. Edelleenkin hänen kädenjälkensä voi nähdä muun muassa Fransmammi ravintoloiden sisustusten ykistyiskohdissa. Osaavan naisen elämäntarinaa kuunnellessa totesin, että kyllä meidän kaikkien pitäisi osata heittäytyä ja kokeilla erilaisia juttuja. Jossittelulla ei pitkälle pääse.

Noin kymmenen vuotta sitten  Maikki ja miehensä asettuivat Alajärvelle. Nyt Kokon on samassa talossa, jossa Maikin suvun vanha kauppa aikanaan oli, saman talon yläkerrassa hän on myös kasvanut.

Ennen vanhaan sekatavarakaupassa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, muun muassa ruumisarkkuja. Siitä todisteena on edelleen sisustuskaupan pihavaraston seinässä oleva arkkuhinnasto. Jännittävää! Upeita tarinoita vanhalla talolla.

Somistajan ammattitaidolla ja silmällä somistettu Kokon on paljon enemmän kuin sisustuskauppa. Se on kuin pienten tarinoiden maailma. Jos asiakkaalla on aikaa kierrellä ja ihastella liikkessä erilaisia juttua, voi sitä esineiden kautta löytää itsensä vaikka mistä päin maailmaa. Katsokaa muuten alla olevasta kuvasta, kuinka upea lattia liiketilassa on. Kuvassa näkyvissä lyhdyissä puolestaan on jotakin sellaista vuodenaikaan sopivaa keveyttä, vaikka isokokoisia ovatkin.

Mustaa, valkeaa, harmaata ja beessiä sekä graafisia kuvioita on edelleen tarjolla niin matoissa kuin muissakin sisustustekstiileissä. Sahalaitakuvio ei ole siis vieläkään so last season ainakaan meidän peruspulliaisten kodeissa.

Ja sitten alakuvassa jotakin aivan muuta kuin graafisuutta. Italialaisen ArtePuran tekstiilit pitseineen ovat jotakin aivan uskomattoman upeaa. Tykkään.

 

Yllä vielä upeita tarjoilukuvia. Salaatti oli todella maistuvaa, juomana pirskahtelevaa roseeta. Katsokaa kuinka upea luomus ulkonäöllisesti tuo salaatti onkaan. Toiset ne osaa. Kiitos Maikki ja Kokon!